Kalevi Salonen

Olisiko sote-yksityistämisissä jo aika ottaa järki käteen

Laajaan keskusteluun pulpahtaneet perustavaa laatua olevat systeemiset ongelmat vanhustenhoidossa tulivat esille kreivin aikaan, jotta yksityistämisen varjopuolet ehdittäisiin vielä huomioida sote-uudistuksessa. 

Sosiaali- ja terveydenhuollossa valtaosan kustannuksista muodostaa työvoima, joka antaa tarvittavan hoidon/hoivan. Kun tehtävät voidaan käytännössä toteuttaa vain yhdellä tavalla eli aikaa käyttämällä, on vaikea kuvitella miten yksityinen toiminta voisi olla esimerkiksi 15%, siis voiton verran, tehokkaampaa kuin julkinen. Markkinatalouden hyödykkeiden tuotannossa tilanne on aivan toinen. Joku osaa valmistaa tuotteen lyhyemmässä ajassa tai paremmin ja saa niistä kilpailukyvyn. Sosiaali- ja terveydenhuollossa vastaava ei ole käytännössä mahdollista. Voidaan myös kysyä, että miksi samat ihmiset kykenisivät organisoimaan yksityiset toiminnot ylivoimaisesti paremmin kuin julkiset? Jos yrityksillä on hallitus, joka vahtii, että toiminta on tehokasta, mikä estää, ettei julkisella puolella olisi vastaavaa? Kun julkinen puoli vielä pystyy kokonaisuutena puhaltamaan yhteen hiileen, toiminnot integroituvat keskenään selvästi tehokkaammin kuin yksityiset yritykset, joilla jokaisella on oma etu aina ennen kokonaisuuden etua- 

Yleisesti tiedetään, että jos jokin porsaanreikä on olemassa, niin sitä myös hyödynnetään. Näin ollen tarvittavasta tehokkaasta valvontakoneistosta tulee väistämättä raskas ja hintava. Lisäksi etenkin isojen yritysten kanssa asioiden käsittelyssä tultaisiin tarvitsemaan myös juristeja, mikä edelleen nostaisi kustannuksia. Nyt kun vaarat konkreettisesti tiedetään, olisi syytä laittaa uuteen harkintaan millä tavalla yksityisten ja julkisten sote-palvelujen tuotannon rinnakkaiselo toteutetaan. Se on ainakin selvää, että jos mennään kapitaatiokorvauksiin, tilanne riistäytyy käsistä.

Kaiken lisäksi asiaa pitää ajatella myös eettiseltä pohjalta. Miksi jonkin sijoittajan pitäisi päästä ansaitsemaan sillä, että ihmiset sairastavat? Eikö riittäisi, että hoito-/hoivatyön tekijät saisivat palkkansa ja kiinteät kulut tulisivat katetuiksi?

Mielestäni hallituksen sote-uudistus on ehdottomasti keskeytettävä ja aloitettava uusi valmistelu, jossa Esperi-tyyppiset vääristymät voidaan täydellä varmuudella eliminoida.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Juuri nyt kun Esperi Saren myötä paljastui nykyinen käytännön epmääräisyydet niin on muutosten aika.
Kun jo 50 % on vanhusten hoitopalveluista on yksityisillä niin uuden sote ja maakuntamallin tuomat isommat hartiat tuovat yhtenäisyyttä toimintaan.

Pekka Pylkkönen

Ehdotan että julkiselle jätetään yliopistosairaalat sekä vakuutuslääkärit. Jälkimmäiset voivat katsoa että kalliimpi hoito on suositusten mukaista. Muuten palveluseteleillä koko homma.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Näin lääkäripalvelujen kuluttajana, suhtaudun näihin pörssiyhtiöiden tulevaan valta-asemaan suurella pelolla. Hinnat nousevat nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa, kun pienet lääkäriasemat on loppuun syöty ja vaihtoehtoja ei kaikilla edes ole.

Meillä on hyvä käytännön esimerkiksi omasta takaa pienestä mukavasta hammaslääkärikeskuksesta. Siellä hammashygienikon hoito maksoi ennen vuosikausia suunnilleen saman hinnan eli 70 euroa. Meidän käyttämämme keskus myytiin täällä Tapiolassa pörssiyritykselle ja ihan sama hammashoitaja hoiti ihan saman työn, ja yhtä huolellisesti kuin ennenkin, mutta hinta olikin kohonnut vajaassa puolessa vuodessa lähes kaksinkertaiseksi.

Menin saman tien kunnallisen hammashoidon jonoon ja nyt hoitoni maksoi vain 55 euroa. Jonot ovat toki pitkät ja odotushuoneessa olen odotellut joskus tunninkin, mutta kännyä räpläämällä sekin aika on jotenkin aina kulunut ihan ok.

Ymmärrän hyvin, ettei pörssiyritysten sijoittajat kauaa katso liian huonoa tuottoa sijoituksilleen ja mitä olen nähnyt, niin toimitusjohtajienkin palkat ovat mahtavat, vähintään kolmesataatuhatta euroa vuodessa. Tämän tähden myöskin katson, ettei pörssiyritykset sovi minkään terveydenhoitopalvelujen tuottajaksi, jotka ovat veronmaksajien maksettavana. Voitot kiristetään aina viimeiseen tappiin asti.

Toimituksen poiminnat