Kalevi Salonen

Sote-uudistus lepää savijaloilla 3. Kustannukset karkaavat

Hallituksen sote-uudistuksen säästöt

Hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen on määrä hidastaa sote-menojen kasvua niin, että ne ovat kymmenen vuoden kuluttua kolme miljardia euroa pienemmät kuin ilman uudistusta.

Martti Hetemäki perusteli säästöjä viidellä pääkohdalla:

1.      2000-luvun heikon kehityksen perusteella tuottavuudessa on paljon parantamisen varaa.

2.      Isot erot palvelujen laadussa ja kustannuksissa viittaavat suureen tuottavuuspotentiaaliin.

3.      Vanhusten laitoshoidon vähennys vanhuspalvelulain tavoitteen tasolle toisi suuren säästön.

4.      Tuottavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä työvoiman suurta luonnollista poistumaa.

5.      Suurimmat säästöt syntyvät vähentämällä palvelutarvetta.

Perustelut ovat ainoastaan viitteellisiä eikä yksikään niistä liity hallituksen sote-uudistukseen vaan ne pätevät yhtä hyvin myös nykyiseen kuten mihin tahansa terveydenhuoltojärjestelmään. Mainitut viisi kohtaa voidaankin tiivistää muotoon: Parantamisen varaa on ja säästöjä voidaan saada kuluja vähentämällä! Myös talouspolitiikan arviointineuvosto totesi, etteivät esitetyt perustelut kerro miten tavoiteltuihin säästöihin päästään. Muutenkin arviointineuvoston lausunto sote-uudistuksen vaikutuksista julkisiin menoihin oli täysin tyrmäävä aivan kuten jo Hetemäen viidestä pääkohdastakin voi päätellä.

Myöhemmin Hetemäki on korottanut arvionsa säästöpotentiaalista 4,6 miljardiin, josta 4 mrd  syntyisi tiedon ja teknologian (tietotekniikan) tehostavasta vaikutuksesta. Hänen päättelynsä lähtee siitä, että koska sote-uudistus ei itsessään lisää tietotekniikkakustannuksia, 18 sote-järjestäjän malli hyödyntää tietojärjestelmiä paljon paremmin kuin vanha 190 järjestäjän malli. Väite on kuitenkin harhaanjohtava. Vaikka tietojärjestelmien rakentaminen ja ylläpito tulevat sitä edullisemmiksi mitä yksinkertaisempi sovellusympäristö on, Hetemäki unohtaa, että hallituksen sote-uudistus perustuu monitoimijamalliin, joka monimutkaistaa sovellusympäristöä paljon enemmän kuin 190 periaatteessa samanlaista toimintayksikköä, joihin tietojärjestelmiä voitaisiin yhtä lailla monistaa kuin maakuntiinkin. Näin ollen hallituksen sote-uudistuksen hajanainen rakenne tulisi väistämättä oleellisesti kasvattamaan tietojärjestelmäkuluja. Sen sijaan pelkistetyn terveydenhuoltomallin nykyistä terveydenhuoltoa ratkaisevasti yksinkertaisemmassa sovellusympäristössä, josta esimerkiksi julkisen puolen laskutus- ja korvausbyrokratiat puuttuisivat kokonaan ja lääkehuolto olisi yhdistetty potilashuoltoon, Hetemäen hahmottelema tietojärjestelmien 4 mrd €/v säästöpotentiaali nykyiseen verrattuna saattaisi olla jopa saavutettavissa.

Hallitus ei siis ole kolmessa vuodessa kyennyt löytämään ainuttakaan säästöä, joka johtuisi nimenomaan hallituksen sote-uudistuksesta. Niinpä säästöistä on nyttemmin vaiettu ja sen sijaan on alettu puhua 3 mrd €/v menokehyksestä eli budjettirajoitteesta, siis oikeasti leikkauksesta, joka sellaisenaan on tietenkin säästöjä uskottavampi.

Hallituksen sote-uudistuksen lisäkulut

Vaikka hallitus on mainostanut uudistustaan säästöillä ja kestävyysvajeen kuromisella, se on johdonmukaisesti kieltäytynyt arvioimasta mahdollisia lisäkustannuksia vedoten siihen, ettei niitä voida tarkasti tietää. Samalla perusteella valtiolle tuskin voitaisiin vuosittaista budjettiakaan laatia. Ulkopuolisilta tahoilta on tihkunut kustannusarvioita eri tekijöistä, mutta siltikin hallitus on asiakasmaksujen tapaan halunnut edetä pimennetyin lyhdyin.

Hallituksen sote-uudistus tuottaisi lisäkustannuksia montaa kautta, joista seuraavassa tärkeimpiä:

1.      Työtuomioistuin on antanut ratkaisun, jonka mukaan palkat tulee yhdenmukaistaa korkeimman palkkatason mukaisiksi, jolloin kustannukset nousisivat ~0,7 mrd €/v.

2.      Ennen yksityistä terveydenhuoltoa käyttäneistä kansalaisista tulisi ~0,9 mrd €/v lisäkulut.

3.      Sote-keskusten kapitaatiokorvauksissa ei otettaisi huomioon työterveyshuollon ja terveysvakuutusten kanssa päällekkäisiä kustannuksia, joten niille maksettaisiin tyhjästä ~1,1 mrd €/v.

4.      Maakuntahallinnon kustannukset olisivat >0,2 mrd €/v.

5.      Koska sotessa maakunnilla ei ole verotusoikeutta ja on epäselvää voisiko valtio taata niiden varainhankintaa, terveydenhuoltoon liittyvät rahoituskustannukset voisivat kallistua 0,1-0,4 mrd €/v.

6.      Yksityisen terveydenhuollon voitot ja markkinointikulut (yhteensä noin 15 %) nostavat kustannuksia ~0,9 mrd €/v.

7.      Suoraan varsinaiseen terveydenhuoltoon, varsinkin välttämättömän valmiuden ylläpitämiseen, liittyviä lisäkustannuksia syntyisi ~3 mrd €/ v.

Edellä mainituista osatekijöistä laskien päästään ~7 mrd €/v lisäkuluihin, joka on niin huikea summa, ettei sitä voida enää ohittaa vetoamalla mahdollisiin epätarkkuuksiin. Se vastaa myös hyvin Ruotsissa valinnanvapauden tulon jälkeen havaittua hyppäyksenomaista neljänneksen kustannusten nousua, joka Suomeen suhteutettuna tekisi ~5 mrd €/v. Jos tarkastelua vielä laajennetaan vertailulla hallituksen sote-mallin vaihtoehtoon, pelkistettyyn terveydenhuoltojärjestelmään, joka tuottaisi vähintään 3 mrd €/v täysin varmaat säästöt, hallituksen malli jää 10 mrd €/v tappiollaan täysin altavastaajaksi!

Yhteenveto

Säästöjä ei tule vaan kustannuksia kertyy noin kolminkertaisesti väitettyjä säästöjä enemmän.

 

Aikaisemmat katsaukset:

Sote-uudistus lepää savijaloilla

1.      Valinnanvapautta ei ole

2.      Maakuntamalli on tehoton

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat