Kalevi Salonen

Kansantaloudellisesti ylivertainen sote 5. Luonnollinen monopoli

Tiivistelmä:

- Terveydenhuolto on luonnollinen monopoli, jossa saavutetaan paras kustannustehokkuus ja toiminnallisuus

- Tasapuolisuuden verukkeella ei julkiselta terveydenhuollolta pidä evätä omien vahvuuksiensa hyödyntämistä 

 

Ehdottamani pelkistetyn terveydenhuoltojärjestelmän julkisen puolen lähtökohtana on luonnollinen monopoli, jonka puitteissa voidaan saavuttaa paras integraatio ja kansantaloudellinen kustannustehokkuus. Luonnollinen monopoli avaa mahdollisuudet tehokkuutta lisääville yksinkertaistuksille, joista kaikista yksityisessä terveydenhuollossa ei voida edes uneksia.

Mitä lterveydenhuollon luonnollinen monopoli merkitsee?

Taloustieteessä luonnollisella monopolilla tarkoitetaan tilannetta, jossa paras toiminnallisuus tai kustannustehokkuus saavutetaan yhden tuottajan toimesta. Tyypillisesti luonnollisia monopoleja syntyy teknisiin infrastruktuureihin, kuten esimerkiksi sähkö-, vesihuolto- tai rataverkkoihin, joissa perusinvestoinnit ovat liian raskaita monistettaviksi.

Lääke- ja terveyspalvelut ovat välttämättömyyksiä olipa ihmisillä rahaa niiden maksamiseen tai ei. Niinpä jokaisella on perustuslain mukaan oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valtio siis viime kädessä vastaa kansalaistensa terveyspalveluista, ja kuten on nähty, siihen eivät minkään muun  tahon resurssit riittäisikään. Terveydenhuoltoa voidaan pitää pääsääntöisesti sosiaalisena infrastruktuurina, johon sisältyvät osaava työvoima, tarpeelliset tilat ja laitteet, tietojärjestelmät, laadun kontrollointi ja kehittäminen sekä mekanismit valtakunnallisten resurssien ja lääketieteellisen asiantuntemuksen jakamiseen.

Täydelliseen kilpailuun verrattuna monopoli tuottaa tyypillisesti vähemmän ja korkeammalla hinnalla. Silloin yhteiskunnalle syntyy niin sanottua hyvinvointitappiota, joka koostuu sekä tuottajalle syntyvän voiton että kuluttajan saaman hyödyn pienenemisestä. Pelkistetyssä terveydenhuoltojärjestelmässä ei maksuja kuitenkaan olisi, eikä valtion hallitsema terveydenhuolto muutenkaan voisi olla mikään veronluonteisten maksujen kohde. Toisaalta, kun valtio tyydyttää kansalaistensa hoitotarpeen, ei terveyshyötykään pienene. Terveydenhuollon luonnollisessa monopolissa ei voi siis syntyä kansantaloudellista hyvinvointitappiota.

Luonnollisen monopolin edut

Tuomas Pöystin taustamuistionkin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa on osa-alueita, jotka ovat luonnollisia monopoleja tai lähellä niitä. Aina voidaan tietysti kiistellä siitä mihin raja vedetään, mutta se ei ole olennaista. Olennaisinta on, että valtion hallinnoimalla luonnollisella monopolilla päästään hyödyntämään suuria mittakaava-, integraatio- ja synergiaetuja, joilla on merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia seurauksia.

Mittakaavaetua syntyy sekä keskittyvistä hankinnoista että tuotettavista palveluista, jotka voidaan optimoida valtakunnallisesti. Etenkin tietotekniikka ja lääkkeet ovat taloudellisesti merkittäviä hankintoja. Myös laitteet, tilat ja toiminnot voidaan järjestää ilman päällekkäisiä investointeja tai ylikapasiteetin luontia. Mittakaavaetuun liittyy myös julkisen terveydenhuollon aktiivinen tiedon jakamisen kulttuuri. Useamman rinnakkaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakentaminen onkin yhteiskunnan resurssien tuhlausta, johon ei edes koulutuksellisesti olisi varaa.

Valtion ylläpitämänä luonnollinen monopoli antaa mahdollisuuden äärimmilleen vietyyn rakenteiden integraatioon. Jopa perinteisesti erillisiksi vakiintuneita toimintoja voidaan kytkeä yhteen tai vieläpä suoraan valtionhallintoon. Näin avautuu väyliä mittaviin rationalisointeihin kuten esimerkiksi lääkejakeluketjun oikaisuun ja lääke- ja asiakasmaksujen integroimiseen verotuksen kautta valtion taloudenpitoon. Tavoitettavissa olevat miljardien eurojen säästöt vahvistavat käsityksen, että terveydenhuolto on luonnollinen monopoli.

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä hallitus on erityisen tarkasti pyrkinyt huolehtimaan yritysten eduista. Olisi kuitenkin järjetöntä kieltäytyä luonnollisen monopolin tarjoamista eduista vain sen takia, etteivät yritykset vastaavaan kykene. Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon samalle viivalle saattaminen ei voi merkitä tasapäistämistä vaan kaikilla osapuolilla pitää olla vapaus hyödyntää kaikki vahvuutensa.

Edelliset osat

1. Avaimena yksinkertaistaminen

2. Lääkkeet terveyskeskuksiin

3. Laskutusbyrokratia roskakoriin

4. Himmelistä Terveyshallitukseen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Tuo luonnollinen monopoli tässä hieman arveluttaa. Pöysti näyttäisi perustelevan sitä laajaan asiantuntijaverkostoa tai kalliita laitteita vaativilla tilanteilla. Ratkaisu näihin kohtiin ei kuitenkaan välttämättä edellyttäisi koko terveydenhuollon monopolisointia?

Noin lähtökohtaisesti asiakas-lääkäri -suhde on vähän samantapainen kuin asiakas-parturi -suhde. Ei siinä ole monopolilla isoa etua, mutta haittaa on.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Terveydenhuolto on nimenomaan laaja asiantuntijaverkosto, johon sisältyy myös kalliita laitteita. Monopoli-sanalla on paha kaiku, mutta terveydenhuollossa se antaisi valtakunnallisesti vallitsevana järjestelmänä ainutlaatuisen suuret edut.

En todellakaan tarkoittanut koko terveydenhuollon monopolisointia vaan puhuin julkisesta terveydenhuollosta. On aivan selvää, että aina löytyy ihmisiä, joille julkinen terveydenhuolto ei käy. Heille yksityinen terveydenhuolto voi antaa mitä he haluavat.

Siis yksityinen terveydenhuolto saisi ihan vapaasti toimia julkisen rinnalla ja jopa samoilla valtion maksamilla korvauksilla kuin julkinenkin kuten osassa 3 hahmottelin. Pääpointti oli, että julkinen puoli pitäisi virittää sellaiseksi, että se voisi käyttää kaikki miljardietunsa kaikkien kansalaisten terveydenhuollon eduksi.

Olen myös sitä mieltä, että omalääkäriperiaate on syytä saattaa lähtökohdaksi julkisessa terveydenhuollossa.

Toimituksen poiminnat