Kalevi Salonen

Kansantaloudellisesti ylivertainen sote 4. Himmelistä Terveyshallitukseen

  • Pelkistetyn terveydenhuoltojärjestelmän perusorganisaatio
    Pelkistetyn terveydenhuoltojärjestelmän perusorganisaatio

sti Tiivistelmä:

- Valtakunnallinen toimintojen integrointi

- Yleisjohto Terveyshallituksella – ei maakuntia

- Alueellisesti tasapuolinen

- Kaikki mittakaavaedut saadaan käyttöön

- Kiinteämpi yhteys tutkimukseen

- Mahdollistaa tehokkaan tietojärjestelmien hyödyntämisen

- Operatiivinen toiminta sairaanhoitopiireillä

- Perus- ja erikoissairaanhoito yhdentyvät

- Innovaatio- ja kehitysyksikkö ylivoimainen vaihtoehto kilpailutukselle

- Maakuntahallintoon nähden satojen miljoonien säästöt

 

Poliittisena kompromissina hallitus päätyi terveydenhuollon hallinnoinnissa 18 sote-alueeseen, vaikka ne ovat taloudellisesti niin erilaisia, ettei nykytilanne näin kokonaan korjaannu. Puhuttiin myös viidestä alueesta, mutta esille ei ole otettu vaihtoehtoa, jossa terveydenhuotoa johdettaisiin keskitetysti. Valtakunnallisella yleishallinnolla - Terveyshallituksella - olisi kuitenkin hallituksen malliin verrattuna ylivertaisia etuja.

Terveydenhuoltojärjestelmän organisaation (kuva) lähtökohtana on yksityisen ja julkisen terveydenhuollon eriyttäminen, kuten tämän blogisarjan 3. osassa ehdotin, jolloin kumpikin puoli vastaa omista byrokratiakuluistaan. Yksityisen terveydenhuollon osalta Terveyshallitus vastaisi siis vain valvonnasta.

Terveyshallitus voidaan muodostaa byrokratiaa karsien THL:stä, Fimeasta, Valvirasta sekä osista terveys- ja sosiaaliministeriötä ja Suomen Akatemiaa. Se yhdistää terveydenhuollon ja lääketieteen osaamisen yhdeksi kokonaisuudeksi. Sen tehtäviä olisivat terveydenhuollon yleisten puitteiden järjestäminen, edistäminen ja valvonta sekä rahoituksen myöntäminen sairaanhoito­­­piireille. Se vastaisi myös valtakunnallisten terveysaineistojen hyödyntämisen ja korkeatasoisen lääketieteellisen tutkimuksen edistämisestä ja rahoituksesta. Lääketieteen tutkimusrahoituksen irrottaminen Suomen Akatemiasta antaa mahdollisuuden varojen entistä tehokkaampaan käyttöön ja nurkkakuntaisuuden karsimiseen ja samalla se sitoo tutkimuksen aikaisempaa kiinteämpään yhteyteen terveydenhuollon kanssa.

Terveyshallituksen avulla terveydenhuoltoon saadaan yksinkertainen mutta kaikin tavoin vahva ja tasa-arvoinen ote. Kun ensisijaisena tavoitteena ei ole yksityisen terveydenhuollon etujen varmistaminen samaan tapaan kuin hallituksen mallissa, julkinen terveydenhuolto voi hyödyntää kaikki vahvuutensa. Toisin sanoen sen ei tarvitse antaa tosiasiallista tasoitusta kansainvälisille ketjuille, jotka jo nyt voivat hyödyntää esimerkiksi valtakunnallisia mittakaavaetuja.

Terveyshallitus siis huolehtii valtaosasta yleishallinnollisia tehtäviä kun taas sen alaisuudessa toimivat sairaanhoitopiirit keskittyvät varsinaiseen hoitotyöhön. Suoraviivaisen kokonaisratkaisun hallinnon kustannukset ovat vain murto-osa hallituksen hajautetun ja mahdollisimman monimutkaisen maakunta-/valinnanvapausmallin vastaavista kustannuksista. Myös esimerkiksi investoinnit, lääke- ja tarvikehankinnat sekä vaikkapa laboratorionäytteiden kuljetukset voidaan tehdä valtakunnallisten ja alueellisten tarpeiden mukaan integroiden ja optimoiden. Ammatillisesti toimivan Terveyshallituksen kyky kehittää terveydenhuoltoa on aivan toista luokkaa kuin poliittisesti johdettujen maakuntien, joiden erilaisuudesta aiheutuu muutenkin ongelmia. Ylipäätään politiikan roolia terveydenhuollossa saadaan ratkaisevasti vähennettyä, jolloin potentiaalisesti suurin  tehottomuuden lähde poistuu.

Erittäin merkittävä hyöty on otettavissa yhtenäisestä tietojärjestelmäkokonaisuudesta, josta yksinkertaisessa toimintaympäristössä tulee hallituksen malliin verrattuna ylivoimaisen tehokas ja taloudellinen. Kyse on käytännössä ikuisuuteen jatkuvasta kumulatiivisesta miljardisäästöstä, mutta vieläkin tärkeämpää on, että tietotekniikkaan tehdyt panostukset saadaan kohdistettua hallituksen mallin monimutkaisuuden ja laskutuksen hallinnasta terveydenhuollon palveluiden kehittämiseen.

Terveyshallituksessa olisi erityinen innovaatio- ja kehittämisyksikkö, joka pitkälti keskussairaaloiden asiantuntemukseen nojautuen vastaisi terveydenhuollon kehittämisestä ja tutkimuksesta. Yksikön toiminta muodostaisi analogisen vastineen markkinatalouden kilpailulle. Koska kilpailu hallituksen sote-ehdotuksen mukaisessa terveydenhuollossa jää ilmeisen marginaaliseksi, on uskottavaa, että Terveyshallituksen innovaatio- ja kehitysyksikkö edistää terveydenhuollon kehitystä ratkaisevasti markkinataloudellista kilpailua paremmin. Terveydenhuollossa myös tiedon jakamisen kulttuuri on sitä rajoittavaan kilpailuun verrattuna hedelmällisempi asetelma. Keskitettyyn terveyshallintoon voidaan ilman rahaakin luoda toimivia kannustimia.

Terveyshallituksen käyttöön kehitetään tietojärjestelmä, joka ottaa haltuun niin suuren osan sairaanhoitopiirien hallinnosta kuin käytännöllistä, jolloin sairaanhoitopiirien resursseja vapautuu varsinaiseen hoitotyöhön. Keskitetyn hallinnon puitteissa luodaan myös taloushallinnon ja toiminnan seurantajärjestelmät, jotka antavat ajantasaiset tilannekuvat sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Niiden avulla voidaan muun muassa paikantaa erilaisia kehittämiskohteita hyvin varhaisessa vaiheessa sekä saadaan objektiiviset perusteet käytetyille kannustimille. Vastaavia hallintoa ja kehittämistä tukevia järjestelmiä olisi käytännössä mahdotonta toteuttaa hallituksen esittämässä monimutkaistuvassa ja kilpailuhenkisessä sote-ratkaisussa.

Käytännön terveydenhuolto rakentuu sairaanhoitopiirien ympärille. Niissä nykyinen perus- ja erikoissairaanhoito integroituvat hallinnollisesti yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin hoitoketjut saadaan mahdollisimman suoriksi ja tarkoituksenmukaisiksi. Toiminnot optimoidaan niin, että hoitoyksiköitä on kokonaistaloudellisesti ja sijoitukseltaan kustannustehokkain määrä. Tässä siis huomioidaan myös kansalaisille aiheutuvat kustannukset sekä hoitoon pääsyn nopeuden kustannusvaikutukset. Kiinteitä ja liikkuvia suppeasti varustettuja osa- tai kokoaikaisia lähipalveluita otetaan eri tasoilla käyttöön tarpeen, alan kehityksen ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Kaikkein vaativin hoito keskitetään yliopistollisiin keskussairaaloihin. Mikäli on tarpeen, voidaan perustaa myös suppeamman erikoisalan toimenpiteisiin keskittyviä korkean tason yksiköitä, jos ne tulevat kokonaistaloudellisesti edullisimmiksi ja parantavat terveydenhuollon kokonaisuuden toimintaedellytyksiä. Toisin sanoen myös sairaanhoitopiirit pelaavat yhteen aina kun se on tarkoituksenmukaista. Toimitilat ovat joko valtion omistuksessa tai ne vuokrataan kunnilta.

Sairaanhoitopiirin terveydenhuoltoa johtaa hallitus, joka laatii toimintasuunnitelman ja budjetin, jotka hyväksytetään Terveyshallituksella. Käytännön operatiivisen toiminnan runkona on toiminnanohjausjärjestelmä, joka hallitsee mahdollisimman automaattisesti potilaan sijoittamisen hoitoketjussa ja aikatauluissa lääkärin antamien ohjeiden ja kiireysluokittelun mukaan ottaen huomioon myös katastrofitilanteiden mahdollisuuden. Jokaisella terveyskeskuksella on johtokunta, jossa on ainakin yksi edustaja sen toiminta-alueen jokaisesta kunnasta. Johtokunnan tehtävänä on terveyskeskuksen toiminnan yksityiskohtaisempi käytännönläheinen ja paikalliset olosuhteet huomioiva johtaminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Ihan kelpo ehdotus. Parempi kuin hallituksen ja paljon selkeämpi.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

Ehdotuksesi taitanee olla vain perustuslain vastainen.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Miksi olisi perustuslain vastainen? Ketäänhän ei syrjitä ja valtiolla on oikeus järjestää kansalaisilleen terveydenhuolto.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

Näin yhtäkkiä katsottuna kansalaisilla ei ole muuta kuin asiakkaan rooli. Ja samoin mallisi on hallinnon kannalta moniportainen, sairaanhoitopiirin päällä on yksikkö joka johtaa sairaanhoitopiiriä ja tuo yksikkö valittiin, miten? vai ymmäränkö mallisi väärin?

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen Vastaus kommenttiin #4

En ihan saa kiinni mitä tarkoitat sillä, ettei ole muuta kuin asiakkaan rooli? Tarkoitatko kenties sitä mitä jotkut korostavat, että kansalaisten pitäisi terveydenhuollossa päästä kuskin paikalle? Ehdottamassani mallissa se on mahdollista kirjautumalla yksityiseen terveydenhuoltoon (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...).

Kuvaat moniportaiseksi hallintoa, joka olisi pieni murto-osa nyt ehdotetusta maakuntahallinnosta (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...). Terveyshallitus voisi tehdä korkean tason päätökset parhaalla asiantuntemuksella ja koordinoidusti. Sen puitteissa hoidettaisiin myös kaikki hallintobyrokratia, joka keskitettynä toimisi taloudellisimmin ja tarkoituksenmukaisimmin. Tämä on erityisen tärkeää tietohallinnossa. Ilman yleishallintoa kansainvälisille yrityksille annettaisiin etulyöntiasema mittakaavaetujen hyödyntämisessä. Sairaanhoitopiireissä yhdistyisivät nykyinen perus- ja erikoissairaanhoito. Sairaanhoitopiirit olisivat lähinnä operatiivisia yksiköitä mahdollisimman kevyellä hallinnolla. Sairaanhoitopiirillä olisi hallitus, jossa olisivat mukana sekä kuntien että eri hoitoyksiköiden edustajat. Ajatukseni on, että politiikkaa ei terveydenhuoltoon sotkettaisi.

Toimituksen poiminnat