Kansantaloudellisesti ylivertainen sote 2. Lääkkeet terveyskeskuksiin

  Historiallisia syitä, jotka johtivat lääkehuollon eriytymiseen muusta terveydenhuollosta, ei enää ole. Sen sijaan lääke- ja potilashuollon yhdentämiseen on painavat logistiset, taloudelliset ja käytännölliset perusteet. Lääkkeet ovat myös terveydenhuollon merkittävä kustannustekijä, joten niiden jakelun organisointiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Koska lääkkeiden jakelun tehokkuutta voidaan parantaa jakeluketjuja yksinkertaistamalla, on Suomen yksikanavaista lääketukkukauppaa, sen monopoliluonteesta huolimatta, pidetty kustannustehokkaana. Pelkistetyssä terveydenhuoltojärjestelmässä sama ajattelu viedään äärimmilleen niin, että reseptilääkkeiden osalta nykyinen jakeluketju oikaistaan lyhyimmäksi mahdolliseksi (kuva). Laskutusketjussa olisi jopa vain yksi porras (kuvan punainen nuoli), sillä reseptilääkkeet kustannettaisiin verovaroin (tarkemmin seuraavassa blogissa). Norjassa, jossa lääketukut omistavat omat vähittäismyyntiportaansa, on logistiikan yksinkertaistamisessa menty osin samaan suuntaan.

Tarpeettomien väliportaiden toimintakulujen ja voittojen lisäksi lääkejakeluketjun oikaisu johtaa moniin epäsuoriin kustannussäästöihin. Hintaneuvotteluissa valtion asema on lääketukkuja vahvempi, sillä se pystyy tekemään lääketehtaille riskittömiä sopimuksia pitkäaikaisemmista ja isommista toimituseristä. Lääketehtaat myös tietävät, ettei ostajalla ole mahdollisuutta siirtää hintaa seuraavan portaan maksettavaksi. Julkisessa terveydenhuollossa olisi myös mahdollista turvautua entistä systemaattisemmin rinnakkaisvalmisteisiin, joiden hinnat voivat äärimmillään olla jopa pari kertaluokkaa alkuperäisvalmisteita edullisempia. Säästöjä syntyy siitäkin, että jakeluketjun lyhentyessä osa Fimean byrokratiasta käy tarpeettomaksi. Lääkehuollon ottaminen valtiolle pohjustaisi samalla edellytyksiä kansainväliselle (esim. EU:ssa) lääkehankinnan/-tuotannon yhteistyölle, jossa säästömahdollisuudet olisivat vieläkin suuremmat. Pienempänä, mutta silti merkittävänä lääkkeiden hintoihin vaikuttavana yksityiskohtana lääkejakeluketjun oikaisu rajoittaisi lääketehtaiden mahdollisuutta lääkäreiden kautta tapahtuvaan korruptionluonteiseen markkinointiin.

Valtion lääkelaitos varastoisi lääkkeet kulutuksen mukaan painotetusti sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Varastot voivat olla niin suuria kuin vanhenemisajat sallivat (tappiot vältetään ohjelmallisesti), jolloin ei tarvita enää erillistä varmuusvarastointia, josta siitäkin maksetaan nyt ulkopuolisille miljoonia euroja vuodessa. Kun lääkevarastot sijaitsevat lähellä loppukäyttäjiä, pienten lääke-erien liikuttelu lähes loppuu ja samalla toimitusvarmuudesta tulee paras mahdollinen. Lääkevarastojen hajauttaminen kohentaa aivan erityisesti kriisivalmiutta. Kun valtion lääkelaitos on jakelun ainoana välikätenä, myös riski lääkeväärennösten pääsystä jakeluketjuun pienenee.

Potilaille lääkejakeluketjun oikaisu tuo säästöjen lisäksi mukavuutta. Ei tarvita reseptien käsittelyä eikä ylimääräisiä apteekkimatkoja, joista syntyy nykyisin kuluja ja työaikatappioita arviolta 100 miljoonan euron luokkaa vuodessa. Terveyskeskuksissa käytetään lääkerobotteja, jotka toimittavat lääkkeet potilaalle tunnistautumisen ja lääkärin kirjaaman määräyksen perusteella automaattisesti heti vastaanoton jälkeen ja tarvittaessa muulloinkin. Terveyskeskuksissa lääkepäivystys on järjestettävissä ylivoimaisesti kustannustehokkaimmin.

Lääkejakeluketjun oikaisu olisi yksinkertaisuudessaan kansantaloudellisesti äärimmäisen tuottava muutos, sillä varovastikin arvioiden se vähintäänkin puolittaisi reseptilääkkeisiin liittyvät kustannukset. Ehkäpä kuvaavan suhteutuksen asialle saa siitä, että vaikka apteekkareille maksettaisiin edelleen heidän saamansa apteekkitulo puhtaana käteen, yhteiskunnalle jäisi siltikin vielä ainakin miljardin euron vuotuinen säästö. Näin kalliiksi tulevan jakeluketjun ylläpito olisi mieletöntä.

Jakeluketjun oikaisun jälkeen apteekit myisivät pääosin ehkä vapaakauppalääkkeitä ja muita terveysalaa lähellä olevia tuotteita, mutta myös reseptilääkkeitä olisi saatavilla apteekkien itsensä määrittelemillä hinnoilla niille, jotka haluavat enemmän valinnanvapautta. Apteekkitoiminnan voitto voisi ehkä lähes puolittua nykyisestä, mutta toisaalta siirtyminen kevyempään yritysverotukseen pehmentäisi muutosta.

Edellinen osa

1. Avaimena yksinkertaistaminen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu