Kalevi Salonen

Soten kapitaatiokorvaukselle on ylivoimainen vaihtoehto

Kapitaatiokorvaus on kiinteä rahasumma, jonka maakunta maksaa sote-keskukselle sen asiakkaaksi listautunutta henkilöä kohden. Korvauksen suuruuteen vaikuttavat muun muassa asiakkaan ikä, sukupuoli, työssäkäynti ja hoidon tarve. Lisäksi sote-keskukselle voidaan maksaa suoritteisiin perustuvia korvauksia. Kokonaiskorvauksen määrittely on siis varsin monimutkaista ja oikeasta tasosta on odotettavissa jatkuva kiista.

Kapitaatiokorvauksella ylihoidot saadaan tehokkaasti rajoitettua, mutta muita ongelmia jää jäljelle. Koska voitto on yrityksen toiminnan motiivi, yksityinen sote-keskus luonnollisesti yrittää hoitaa asiakkaat niin vähällä rahalla kuin mahdollista, mutta samaan aikaan heille pitää saada annettua päinvastainen mielikuva. On myös täysin mahdollista aktiivisesti vältellä kalliiksi osoittautuvia asiakkaita työntämällä heidät erikoissairaanhoitoon tai päivystykseen.

Kapitaatiomallille on kuitenkin paljon yksinkertaisempi ja täysin ongelmaton vaihtoehto. Lisäksi siihen liittyvä laskutusbyrokratian siirto verotukseen toisi jopa miljardiluokan säästöt vuodessa, sillä laskutusbyrokratiaan kuluu karkeasti kolmannes laskutetusta summasta. Samalla maksuista tulisi automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisia eikä tarvittaisi Kelan tai sosiaalitoimen korvaustoimenpiteitä. 

Julkisessa terveydenhuollossa potilaat maksaisivat terveydenhuoltonsa veroissa. Sen sijaan yksityisen terveydenhuollon valinneet maksaisivat kulunsa itse mutta saisivat verotettavasta tulostaan terveydenhuoltovähennyksen, joka vastaisi julkisen perusterveydenhuollon vuotuisia ikäluokittaisia mediaani- tai keskiarvokustannuksia. Tällaisena maksujärjestelmä on yksinkertaisin mahdollinen eli myös asiakasystävällinen ja taloudellinen.

Kilpailuasetelma julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä olisi aidosti tasavertainen, koska yksityiseen terveydenhuoltoon tulisi lähtökohtaisesti sama rahasumma henkilöä kohden kuin julkiseenkin. Summa skaalautuisi automaattisesti ottamaan huomioon myös poikkeustilanteet - vaikkapa epidemiat. Sekä yksityisen (yritysten välinen) että julkisen (yksiköiden välinen) terveydenhuollon sisällä kilpailu olisi jokahetkistä. Hallituksen esityksestä poiketen tämän ehdotuksen mukaisessa järjestelmässä pienet yritykset olisivat suurten kanssa samassa asemassa. ​Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä kilpailu realisoituisi kalenterivuosittain. 

Järjestelmä olisi mahdollisimman kustannustehokas, koska siinä byrokratiaa leikataan oleellisesti, kun taas hallituksen mallissa se lisääntyy. Koska yksityisellä puolella raha kulkee aina maksavan asiakkaan kautta, minkäänlaiset kapitaatiomaksuun liittyvät keinottelut eivät ole mahdollisia. Julkisen terveydenhuollon ei puolestaan tarvitsisi omaksua yrityksiin liittyviä käytänteitä, jotka Ruotsin kokemusten mukaan kangistavat toimintaa.

Ehdottamani malli johtaisi siis 1) rahavirtoihin, jotka vastaisivat mahdollisimman tarkoin todellisia kustannuksia, 2) mahdollisimman kovaan kilpailuun, 3) mahdollisimman vähäiseen byrokratiaan, 4) mahdollisimman sujuvaan rahaliikenteeseen myös asiakkaiden kannalta sekä 5) suuriin säästöihin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Eräs yksinkertainen tapa olisi myös säätää julkinen korvaus edullisimman hyväksytyn palveluntuottajan mukaiseksi ja jos valitsee jonkun muun, erotus menee omasta pussista. Tällöin kilpailu sekä hinnalla että laadulla kannattaa. Julkinenhan ei tosiaan aina ole halvin, ei lähelläkään.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Ehdottamasi menettely on hyvin lähellä hallituksen esitystä ja se liittyisi lähinnä korvaustason määritykseen. Sillä ei kuitenkaan poistettaisi mainitsemiani kapitaatiokorvauksen ongelmia ja muut edutkin jäisivät saamatta.

Professori Kekomäen mukaan Tukholman markkinapohjainen järjestelmä on osoittanut, että peruspalvelujen tuottajalle syntyy vastustamaton halu siirtää potilas mahdollisimman pian jonnekin muualle, jolloin tästä syntyy kilpailuvaltti. Kapitaation, integraation ja valinnanvapauden yhdistämistä uhkaa myös transaktiokustannusten tuntuva lisääntyminen ja kaikki tämä raha on pois terveyspalveluista (file:///C:/Users/Kalevi%20Salonen/MyTemp/Sote/Kapitaatio%20on%20kovaa%20kamaa_Kekomäki.pdf). USA:ssa transaktiokustannukset ovat noin kolmannes terveydenhuoltomenoista. Vaikka on fakta, että terveydenhuollon yksityistämiseen liittyy erittäin merkittävä transaktiokustannusten kasvu, ne silti systemaattisesti unohdetaan. On myös syytä huomata, että transaktiokulut eivät ole vain yritysten sisäisiä vaan niitä aiheutuu yhtä lailla myös maakunnalle. Koska puhtaasti julkisella puolella vastaavat kulut ovat olemattomia, on outoa, ettei niitä sen paremmin kuin voittojakaan ole huomioitu, kun väitetään yksityistä terveydenhuoltoa julkista tehokkaammaksi.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tietenkään mallissani potilasta ei sidottaisi mihinkään toimipisteeseen vaan hän valitsisi kullekin käyntikerralle vaikka uuden toimittajan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset