Soten kapitaatiokorvaukselle on ylivoimainen vaihtoehto

Kapitaatiokorvaus on kiinteä rahasumma, jonka maakunta maksaa sote-keskukselle sen asiakkaaksi listautunutta henkilöä kohden. Korvauksen suuruuteen vaikuttavat muun muassa asiakkaan ikä, sukupuoli, työssäkäynti ja hoidon tarve. Lisäksi sote-keskukselle voidaan maksaa suoritteisiin perustuvia korvauksia. Kokonaiskorvauksen määrittely on siis varsin monimutkaista ja oikeasta tasosta on odotettavissa jatkuva kiista.

Kapitaatiokorvauksella ylihoidot saadaan tehokkaasti rajoitettua, mutta muita ongelmia jää jäljelle. Koska voitto on yrityksen toiminnan motiivi, yksityinen sote-keskus luonnollisesti yrittää hoitaa asiakkaat niin vähällä rahalla kuin mahdollista, mutta samaan aikaan heille pitää saada annettua päinvastainen mielikuva. On myös täysin mahdollista aktiivisesti vältellä kalliiksi osoittautuvia asiakkaita työntämällä heidät erikoissairaanhoitoon tai päivystykseen.

Kapitaatiomallille on kuitenkin paljon yksinkertaisempi ja täysin ongelmaton vaihtoehto. Lisäksi siihen liittyvä laskutusbyrokratian siirto verotukseen toisi jopa miljardiluokan säästöt vuodessa, sillä laskutusbyrokratiaan kuluu karkeasti kolmannes laskutetusta summasta. Samalla maksuista tulisi automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisia eikä tarvittaisi Kelan tai sosiaalitoimen korvaustoimenpiteitä. 

Julkisessa terveydenhuollossa potilaat maksaisivat terveydenhuoltonsa veroissa. Sen sijaan yksityisen terveydenhuollon valinneet maksaisivat kulunsa itse mutta saisivat verotettavasta tulostaan terveydenhuoltovähennyksen, joka vastaisi julkisen perusterveydenhuollon vuotuisia ikäluokittaisia mediaani- tai keskiarvokustannuksia. Tällaisena maksujärjestelmä on yksinkertaisin mahdollinen eli myös asiakasystävällinen ja taloudellinen.

Kilpailuasetelma julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä olisi aidosti tasavertainen, koska yksityiseen terveydenhuoltoon tulisi lähtökohtaisesti sama rahasumma henkilöä kohden kuin julkiseenkin. Summa skaalautuisi automaattisesti ottamaan huomioon myös poikkeustilanteet – vaikkapa epidemiat. Sekä yksityisen (yritysten välinen) että julkisen (yksiköiden välinen) terveydenhuollon sisällä kilpailu olisi jokahetkistä. Hallituksen esityksestä poiketen tämän ehdotuksen mukaisessa järjestelmässä pienet yritykset olisivat suurten kanssa samassa asemassa. ​Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä kilpailu realisoituisi kalenterivuosittain. 

Järjestelmä olisi mahdollisimman kustannustehokas, koska siinä byrokratiaa leikataan oleellisesti, kun taas hallituksen mallissa se lisääntyy. Koska yksityisellä puolella raha kulkee aina maksavan asiakkaan kautta, minkäänlaiset kapitaatiomaksuun liittyvät keinottelut eivät ole mahdollisia. Julkisen terveydenhuollon ei puolestaan tarvitsisi omaksua yrityksiin liittyviä käytänteitä, jotka Ruotsin kokemusten mukaan kangistavat toimintaa.

Ehdottamani malli johtaisi siis 1) rahavirtoihin, jotka vastaisivat mahdollisimman tarkoin todellisia kustannuksia, 2) mahdollisimman kovaan kilpailuun, 3) mahdollisimman vähäiseen byrokratiaan, 4) mahdollisimman sujuvaan rahaliikenteeseen myös asiakkaiden kannalta sekä 5) suuriin säästöihin.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu