Kalevi Salonen

Vaiettu vaihtoehto - pelkistetty sote

Sote-uudistuksessa sekä terveydenhuolto että kansantaloudelliset näkökohdat ovat jääneet liike-elämän vilkastuttamisen jalkoihin. Näin on päädytty mahdollisimman monimutkaiseen ja vaikeasti hallittavaan kokonaisuuteen punnitsematta lainkaan vastakkaista ja yleensä tehokkainta mahdollisuutta - terveydenhuollon yksinkertaistamista.

Äärimmilleen yksinkertaistettu nykyisen julkisen terveydenhuollon evoluutioversio, pelkistetty sote-malli, mahdollistaisi luonnollisen monopolin (tilanne, jossa yksi toimija antaa parhaan taloudellisen tuloksen) etujen täydellisen hyödyntämisen.

Kun julkinen ja yksityinen toiminta erotetaan toisistaan, ne tulevat mahdollisimman hyvin samalle viivalle. Silloin julkisen terveydenhuollon ei tarvitse omaksua sille sopimattomia liike-elämän käytänteitä ja yksityiset yritykset voivat kilpailla markkinaosuuksista miten parhaiten kykenevät. Yksikanavainen julkinen terveydenhuolto tarjoaa monia mahdollisuuksia, joista hallituksen esittämässä sote-mallissa ei voida uneksiakaan. Niistä merkittävimpiä ovat lääke- ja potilashuollon yhdentäminen, maksujen suorittaminen veroina ja yksinkertaisin mahdollinen alusta tietotekniikalle.

Luonnollisen monopolin synergia- ja mittakaavaedut korostuvat, kun lääkehuolto, perus- ja erikoissairaanhoito, työterveyshuolto sekä suun terveydenhuolto integroidaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Saavutetaan samalla kertaa sekä ehyimmät hoitoketjut että kevyin byrokratia.

Kun terveydenhoitomaksut voidaan suorittaa veroina, ne kohdistuvat automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Samalla laskutusbyrokratia poistuu ja monet Kelan ja sosiaalitoimen korvausjärjestelmät käyvät tarpeettomiksi. Rahaa säästyy paljon.

Yksityiseen terveydenhuoltoon turvautuvat kansalaiset maksaisivat kulunsa itse, mutta ne korvattaisiin verotuksessa julkisen terveydenhuollon ikäryhmittäisten mediaanikustannusten mukaan. Kun maksut yrityksille tapahtuisivat asiakkaiden kautta, mitään kapitaatiokorvaus- ja asiakassetelijärjestelmän epäkohtia ei voi tulla. Toinen vaihtoehto olisi, että yritysten sijaan julkisen terveydenhuollon rinnalla olisikin yksityislääkäreitä, joiden käyttö korvattaisiin verotililtä julkisen terveydenhuollon vastaanottokustannusten mukaan.

Valtio voisi hankkia lääkkeet suoraan lääketehtailta, mikä lyhentäisi 4-5-portaisen laskutusketjun yhteen ja lääkkeiden hinta ainakin puolittuisi. Myös asioinnin sujuvuus paranisi, kun asiakkaat saisivat lääkkeet terveyskeskuskäynnin yhteydessä.

Yritystoimintaan liittyvät voitot sekä markkinointi- ja muut transaktiokustannukset eivät ole julkisen terveydenhuollon rasitteina. Lisäksi valtion hallintobyrokratia, valvonta mukaan lukien, jäisi kevyemmäksi kuin monitoimijamallissa. Yksityiseen terveydenhuoltoon nähden kustannukset karkeasti puolittuisivat, josta seuraisi miljardiluokan kustannusetu. Yksistään siis laskutusbyrokratian ja yrityksistä syntyvien kustannusten poistolla sekä lääkejakeluketjun oikaisulla päästäisiin pelkistetyssä terveydenhuollossa hyvin yksinkertaisella tavalla noin 3 mrd €/v säästöihin.

Hallitus on arvioinut, että sen mallilla saavutettaisiin 3 mrd €/v kustannusten kasvun leikkautuminen. Samat toiveet voidaan epäilemättä kohdistaa myös pelkistettyyn terveydenhuoltoon, jolloin kustannussäästöiksi voisi muodostua kaikkiaan noin 6 mrd €/v. On myös huomattava, että toisin kuin hallituksen sote-uudistuksessa minkäänlaista siirtymävaiheen kaaosta ei voi syntyä.

Pelkistetyssä terveydenhuoltomallissa valtio rahoittaisi toiminnan suoraan, joten maakuntahallintoa tai -verotusta ei tarvita. Terveydenhuollon keskushallinto voidaan byrokratiaa leikaten muodostaa THL:n, ministeriön, Fimean ja Valviran pohjalle. Suorittava perusorganisaatio voisi perustua sairaanhoitopiireihin, joissa kuntien rooliksi jäisi lähinnä toimitilojen vuokraaminen. Nähtävissä oleva tekninen kehitys antaa mahdollisuudet siirtää toiminnan painopistettä keskittämisen sijasta lähihoitoon. Suoraviivaisella organisaatiolla ja tarpeen mukaisilla valtakunnallisilla optimoinneilla säästettäisiin todennäköisesti satoja miljoonia euroja vuodessa.

Keskushallinnon alaisuuteen tulee myös kehittää innovaatiojärjestelmä, joka voisi luoda ilmeisen marginaalista kilpailua paremman kannustimen terveydenhuollon kehittämiselle. Tähän yhteyteen olisi todennäköisesti myös edullista irrottaa lääketieteen tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen hallinta Suomen Akatemialta.

Toisin kuin hallituksen esittämässä sote-uudistuksessa pelkistetyllä terveydenhuoltomallilla päästäisiin epäilemättä kaikkiin sote-uudistuksen tavoitteisiin. Pääkaupunkiseudulla tehdyt ratkaisut osoittavat myös, ettei lääkäripulakaan voi estää jonojen purkamista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset