Hallituksen sote-malli ei ole ainoa vaihtoehto

 Sote-uudistuksen kardinaalivirhe oli, että poliitikot ottivat sen suunnittelun haltuunsa. Oikea tapa olisi ollut, että sen olisivat tehneet asiantuntijat, jotka olisivat valmistelleet useita vaihtoehtoja niiden edut ja haitat punniten. Vasta sen jälkeen olisi pitänyt tulla poliitikkojen vuoro.

Sote-uudistuksen pitkäksi venyneen käsittelyn aikana hallitus alkoi ajaa alkuperäisten tavoitteiden sijaan vain poliittisia tavoitteita, maakuntauudistusta ja terveydenhuollon yksityistämistä. Uudistusesitys on heikosti perusteltu ja siinä on turvauduttu jopa selkeään harhaanjohtamiseen. Oppositiokaan ei ole osannut kiistellä kuin detaljeista, jolloin oleelliset linjanvedot ovat jääneet kokonaan keskustelematta. Ollaan suunnittelemassa valtavaa muutosta, mutta nykyisen terveydenhuoltojärjestelmän kehittämismahdollisuudet on jätetty arvioimatta. Sen sijaan vanha järjestelmä ollaan muitta mutkitta hylkäämässä yksityistämisen ja liiketoiminnan lisäämisen eduksi. Mikä hulluinta nyt sitten hallituksen esitystä perustellaan jo sillä, että kun asiaa on näin kauan pyöritelty, sen täytyy olla paras mahdollinen vaihtoehto.

Hallituksen sote-uudistuksen keskeisimmäksi perusteluksi on jäänyt, että se on välttämätön kestävyysvajeeseen vastaamiseksi. Kymmenen vuoden kuluessa oletetaan päästävän 3 mrd €/v kustannussäästöihin ennen muuta tietotekniikan ja eläköitymisen avulla. Samalla on unohdettu mainita, että samat säästöt olisivat saavutettavissa myös nykyisen terveydenhuollon puitteissa. Kaiken lisäksi säästöt on vielä osoitettu kyseenalaisiksi jopa niin, että niiden sijasta olisikin odotettavissa vastaavan suuruinen meno. Siis taloudellisia sen paremmin kuin muitakaan perusteluja hallituksen sote-mallin hyväksi ei ole olemassakaan.

Yksityistä terveydenhuoltoa on väitetty julkista tehokkaammaksi. Näin siitä huolimatta, että yritysten voitot ja transaktiokulut lisäävät kustannuksia noin kolmanneksella. Kun tämän päälle tulevat vielä kilpailutilanteeseen väistämättä liittyvä tyhjäkäynti, päällekkäiset investoinnit sekä julkisen vallan kasvavat hallinto- ja valvontakulut, yksityinen terveydenhuolto tulee todennäköisesti noin kaksi kertaa julkista kalliimmaksi. 

Aivan liikaa on tuijotettu suppean valikoiman terveydenhuoltoa tarjoavien yritysten mahdollisuuteen ansaita rahaa tehokkaasti ottamatta huomioon terveydenhuollon kokonaisuutta. Kun kaikki velvoitteet ja julkisen hallinnon sekä kansalaisten kustannukset otetaan huomioon, näennäisesti tehokkaista kerman kuorijoista ei enää synnykään kansantaloudellisesti edullisinta terveydenhuoltojärjestelmää. Kansantaloudellisen kokonaisuuden huomioiden onkin mahdotonta kuvitella, että yksityinen terveydenhuolto voisi olla julkisen kanssa kilpailukykyinen, jos molemmilla olisi samat vastuut.

Mielestäni sote-uudistusta pitäisi ajatella toisaalta yksinkertaisesti ja toisaalta isosti. Rakenteita voidaan yksinkertaistaa, jos vain on uskallusta irtautua perinteisistä ajattelutavoista. Pitäisi myös irtautua puhtaasti kaksijakoisesta kunta-maakunta-ajattelusta. Terveydenhuolto pitää pikemminkin käsittää jatkumoksi alkaen monista pienistä ja päätyen harvalukuisiin erikoisyksiköihin. Jatkumo alkaisi nykyistä lähemmäksi potilasta menevästä lähihoidosta ja keskussairaalatason yläpuolella olisi tarvittava joukko erikoisyksiköitä, joiden ei suinkaan tarvitse olla yksityisiä yrityksiä. Oikealla skaalauksella saavutetaan valtakunnallinen hoidon ja kustannusten optimointi, jollaiseen ei hallituksen kaavailemalla sote-uudistuksella voida hallitusti päästä.

Parasta olisi, jos hallitus ottaisi aikalisän ja punnitsisi myös kaikkein yksinkertaisimpia, taloudellisimpia ja toimivimpia vaihtoehtoja (esimerkiksi https://demokraatti.fi/mielipide-uusin-valinnanvapausmalli-sote-uudistuk…). Pahinta taas olisi, jos toteutettaisiin hallituksen nykyinen suunnitelma "korjataan tarvittaessa" -periaatteella, sillä perustavaa laatua olevat korjaukset olisivat mahdottomia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu